Mönkijä on mukava vehje monessa käytössä, kuten polttopuunajossa sekä hupiajelussa vaativassakin maastossa. Itselläni on siitä vuosien kokemus. Nuorekkaaseen kyläilmeeseemmekin se sopii hyvin. Lapsia hiljaista vauhtia ajeluttava isukki on idyllinen näky. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Mönkijä valittiin joku vuosi sitten vuoden turhakkeeksi. Sellaiseksi se muuttuu helposti vastuuttomassa käytössä. Aina mahtuu joukkoon porukkaa, joka pilaa koko harrastajakunnan maineen. Tässä kirjoituksessa mönkijäpörrääjien niskaan heitetyt moitteet sopivat toki mainiosti myös moottorikelkkailijakuntaan.

Kun ollaan harkitsemassa niinkin kalliin vempeleen kuin mönkijän hankkimista, kannattaisiko miettiä ensin, missä sillä aiotaan laillisesti liikennöidä. Jos asutaan parin tuhannen neliön tonttia eikä sosiaaliset taidot anna myöten avata suuta luvan kysymiseksi keneltäkään, jää luvalliset ajelupaikat varsin suppeiksi. Lisäksi voisi olla asiallista huomioida myös naapurit; monikin voi olla muuttanut maaseudun rauhaan pakoon liikenteen melua. Tällöin napurin sedän meluava lelu ei ilolla värräätä.

Väärässä paikassa möngertäjät ovat, jos ne liikkuvat pihoissa, pihateillä, pelloilla, taimikoissa, uimarannoilla, venevalkamissa tms. paikoilla ilman maanomistajan lupaa. Jokamiehenoikeuksiin ajeleminen ei kuulu. Pienikin luvaton ja harkitsematon reitinvalinta voi aiheuttaa arvaamatonta vahinkoa vesijohdoille, viemäreille, monivuotisille kasveilla, mummoille ja lapsille.

Maalla maan tavalla. Yksityisomistus on yhteiskunnassamme loukkaamaton arvo, jota pitää kunnioittaa.  Jos on kaupunkilaistaustan, uusavuttomuuden tai jonkin muun vamman vuoksi epätietoisuutta ajoreitin omistussuhteista, pitää vaivautua ottamaan selvää. Tavatessanne ihmisiä kannattaa ensin tervehtiä kohteliaasti.

Okei, tehdään herrasmiessopimus! Minä kunnioitan oikeuttanne omistaa mönkijä, jos te kunnioitatte oikeuttani omaan tonttiin ja pihatieheni. Vastuuta ohjaustankoon ihan aikuisten oikeesti.

 Sitten minäkään en tule ampumaan savikiekkoja teidän tontillenne.

TEK