Sunnuntaikävelyllä Mätäslahden lenkkiä kiertäen olin omissa ajatuksissani. Ajattelin, että kotiin sisälle tultuani kirjoitan. Kirjoitan ja kertaan, mitä havainnoin tuon lenkin aikana ja laitan sen kyläblogiin. Joskus joku viisas on sanonut: ”Kun alat kuunnella omaa tarinaasi, yllätyt kuinka kiinnostava oma elämäsi on.” No, jaa…

Seurantalon kohdalla huomasin, että yksi sen ikkunoista oli saanut pintaansa herkän jääkuvioinnin. Se näytti kauniilta yksityiskohdalta huurteisessa, vanhassa talossa.

Iso koulurakennus oli odottavan ja yksinäisen näköinen. Touhukkaat ja äänekkäät välituntilapset ovat ansaitusti joululomillaan.

Joulun paluuliikenne valtatiellä oli vilkas ja meluisa. Autojonot eivät tahtoneet loppua samaan aikaan molemmista suunnista ollenkaan. Sain odottaa tovin, ennen kuin pääsin ylittämään tien.

Mätäslahdentien jäljistä päätellen olin päivän kolmas kävelijä tuolla tiellä. Ketään ei tullut vastaan. Yksi auto ohitti ja kaarsi omaan pihaansa. En osannut tervehtiä. Ei hänkään.

Talot näyttivät hiljaisilta, jouluvaloin koristelluilta, mutta yhdessä pihassa kaksi koiraa tervehtivät kulkijaa hyvin innoissaan. Huomasin myös yhden talon pihaan ilmestyneen korkeahkon jääveistoksen. Näytti mielenkiintoiselta ja mietin talon rouvan tuntien, että täällä päin kulkiessani muistan aina katsoa tämän talon pihaa. Joskus olen tavannut rouvan itse teossaan…

Aisomäentien loppupuolella, vähän matkan päässä edessäni hiihti mies tien yli. Verkkaisesti, levein suksin, saapassitein. Tuo lienee sitä umpihankihiihtoa, päättelin. Olisin pysähtynyt kysymään ja ihmettelemään, jos hän ei olisi jo ehtinyt liian pitkälle toiselle puolelle tien ylitettyään ja hiihtämään kohti lammen jäätä. Näytti nautinnolta. Metsämies, ajattelin.

Siirryin alikulkutunnelin kautta toiselle puolelle ja reippailin kotiin pitkin askelin. Ohitin naapurien jouluvalaistut pihat ja ajattelin, että kyläblogiin olisi voinut tehdä myös koosteen nerkoolaisista jouluvalaistusideoista. Siihen olisi päässyt ehdottomasti erään talon pihaan ankkuroidun vanhan soutuveneen reunustaminen jouluvalosarjalla.  Totean aina sen ohi kulkiessani, että kaunis se on tänäänkin.

Eija