Joku tai jotkut nappulat leikkivät nyt kissa ja hiiri -leikkiä meidän aikuisten kanssa ja harjoittelevat varsin aktiivisesti murtautumistaitojaan Santurin halkovajan oveen.

Heidän kiinnostuksensa kohde ei suinkaan ole oven takana oleva halkopino, vaan polkuautot, joiden varastoon he ovat oivaltaneet pääsevänsä väliseinän aukon kautta. Eivät edes siihen kiinnitetyt rautakehikot estä pienikokoista kaveria kiipeämästä ylös ja puikahtamasta polkuautovaraston puolelle ja avaamaan autovaraston oven muille. Ei voi kuin ihailla näiden lasten innokkuutta ja sinnikkyyttä tässä asiassa.

Edellisen ilkivallan tapahduttua kyläpäällikkö kävi naulaamassa kaksi lankkua oveen siksi ajaksi, että uusi lukkosarja ja lukot saadaan asennettua halkovajaan, polkuautovarastoon ja kotaan. Niitä ei ole vielä asennettu.

Eilen perhepäivähoitaja Eija soitti toiselle Eijalle hämmästyksestä pakahtuen, että oven kaksi lankkua oli hakattu taas säpäleiksi ja halkovajan ovi ammotti selällään. Eija ohjeisti toista Eijaa, että Eijan mies kävisi hakkaamassa uudet lankut oveen. Valvontakameraa on alettava ihan oikeasti harkitsemaan...

No, onpa taas meidän kylän pikku karhukoplalle puhdetyötä muutamaksi toviksi. Pitäähän lapsilla olla tekemistä tässä kylässä, mutta tekemisen hauskuudesta ja mielekkyydestä me vanhemmat voimme olla heidän kanssaan täysin eri mieltä.

Mieli tekisi sanoa paha sana, mutta hoen vain "Kasva Hyvä Lapsi - Älä Tule Paha Lapsi" ja taputan mielessäni tätä viikaria liian hellästi päähän.

Terveisin, Se Toinen Eija