Palo, haavoittunut ja kuollut. Hirveätä! Kylässämmekö tuollaista tapahtuu? Juu-u, monta kertaa seurantalomme kentällä aina kesäisin, eikä kukaan tee tälle rikollistouhulle mitään.... sillä kyseessä on Suomen kansallisurheilu, pesäpallo!

Pallo lentää kovaa ja liikkuu vikkelästi. Näinköhän kaikki sen kaikki liikkeet näkee. En minä ainakaan. Eikö sitä voisi heittää hieman hitaammin ja harkitummin, että pelin seuraaminen olisi helpompaa?

Lukkari -vai mikä narkkari se on? - heittää vääriä lähes koko ajan. Ikävystyttävää. Eikö hän voisi harjoitella enemmän, ettei niitä vinoja tulisi niin paljon?

Lyöjätkin harjoittelemaan. Suurin osa heistä ei ymmärrä lyödä kovaa ja korkealle, vaan näpäyttäen. Tai sitten lyö niin livakkaasti kaikkien kentällä seista tojottavien ohi, että pallo häviää takametsikköön tai lähiheinikkoon. Ja tämän suuretsinnän aikana muut sitten aplodeeraa. Tai ovat hiiren hiljaa. Mistä sitä tietää milloin olla hiljaa, milloin läpyttää käsiään?

Sisäpeli, ulkopeli. Höh, ihmettelen minä. Kaikkihan on ihan pihalla koko ajan. Satoi tai paistoi.

Jos hyvin käy, jotkut pääsevät kentälle juoksemaan. Ja sinne tänne säntäilemään. Edestakaisin veivaamaan. Ja lopuksi takaisin lähtöpaikalle palatessaan jopa kaatuu rähmälleen. Eikö joku voisi auttaa sitä tulijaa, ettei se kaatuisi? Siinä vain jonossa muut seisovat tyhjänpanttina, eivätkä tee mitään. Hassut konttauskypärät päässään.

Ja kaikkein huolestuttavinta on, että tätä kaikkea vielä opetetaan lapsille lähes koko kesän kestävässä pesiskoulussa! Eikö jo kaikki virtuaaliset räiskintäpelit opeta tätä samaa? Onko oikein opettaa viattomia lapsukaisia polttamaan toisiaan? Missä on tämän kylän sosiaalinen vastuu?, kysyn vaan minä. Nimimerkki "huolestunut äiti".

(Eija)