Koulu on paikka, jossa lapsi viettää suuren osan ajastaan. Mikäli lapsella tai hänen kotonaan on ongelmia, ne näkyvät väistämättä myös koulun arjessa. Usein tämä tarkoittaa käyttäytymishäiriöitä, levottomuutta tai vaikeuksia oppimisessa, mutta lapsi saattaa olla myös syrjään vetäytyvä ja pitää murheet sisällään. Me kaikki tiedämme, että kiusaaminen ei ole tavatonta nykypäivänä. Kiusaamisen muodot voivat olla hyvinkin raakoja tai kiusaaminen voi jatkua vuosia. Pahimmillaan kiusaaminen tai syrjäytyminen voi johtaa Jokelan ja Kauhajoen kaltaisiin tapahtumiin.

 

Kaikki edellä mainitut ongelmat ovat sitä vaikeammin hallittavissa, mitä suurempia luokkakoot ovat. Lapsi, jolla on suuria ongelmia, tarvitsee usein pienessä ryhmässä tapahtuvaa opiskelua, jossa erityisen tuen tarjoaminen lapselle on mahdollista. Pienessä ryhmässä on myös rauhallisempaa, ja lapsen on helpompaa keskittyä opiskeluun. Paitsi erityistukea tarvitsevan lapsen, myös muiden lasten opiskelurauha häiriintyy, jos ryhmä on suuri ja levoton. Myös opettajan työrauha kärsii liian suuressa ryhmässä, jossa on erityistukea tarvitsevia oppilaita.

Vanhempina vastustamme suurien yhdysluokkien perustamista, koska yksittäisluokissa on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita mahdollista opettaa ja neuvoa tehokkaammin kuin yhdysluokalla. Suuremmassa yhdysluokassa opettajalle ei jää niin paljon aikaa yhtä oppilasta kohti kuin pienemmässä luokassa. Olemme huolissamme lasten puolesta, koska muualla saatujen kokemusten perustella on odotettavissa, että luokkien koon kasvaessa erityisopetuksen ja yksilöllistämisen tarve lisääntyy. Tämä tulee suoraan lisäämään opetuksen kustannuksia.

 

Me vanhemmat toivomme perusopetusryhmien kokojen säilyvän sellaisina, että opettajat pystyisivät huomioimaan lastemme yksilöllisen kasvun ja kehityksen opetuksessa.

 

Me vanhemmat vetoamme, että koulupsykologin lisäksi myös koulukuraattorin palvelut olisivat oppilaiden saatavilla tulevaisuudessakin. Kevätlukukaudella 2009 Lapinlahden kouluilla työskenteli yhteinen koulukuraattori. Hänelle ohjattiin oppilaita oppilashuollon ja luokanohjaajien kautta mm. oppilaiden lukuisien poissaolojen, koulukiusaamisen, mielenterveysongelmien, kodin päihdeongelmien, itsetuhoisuuden, ja varastelun vuoksi. Näistä ongelmista useimmat olisivat saattaneet jäädä ajoissa hoitamatta ilman kuraattorin puuttumista asioihin.

 

Oppilaiden on helpompi mennä koulun tiloissa olevan koulukuraattorin luo puhumaan ongelmistaan kuin lähteä hakemaan apua koulun ulkopuolelta. Kuraattorin työskentely koulussa nopeuttaa oppilaiden ongelmiin tarttumista. Asioiden hoitamattomuus aiheuttaa ongelmien laajentumista kuormittaen mm. sosiaalityötä ja perheneuvolaa.

 

Vanhemmilla on aina ensisijainen vastuu kasvatuksesta ja lapsen arjesta huolehtimisesta. Lapsen hyvä oppiminen syntyy hänen ympärillään olevista turvallisista ihmissuhteista ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Valitettavasti näyttää siltä, että maailma ympärillämme on muuttunut niin, että tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa sekä koulupsykologin että –kuraattorin palveluita. Pahoinvoivien lasten hoitaminen turvaa parhaiten koulurauhan ja tuo turvallisuutta kaikille oppijoille.

 

Lasten kanssa tehtävän työn kehittäminen vastaamaan sekä ympäröivän yhteiskunnan haasteisiin että yksittäisten perheiden tarpeisiin vaatii lasten kanssa tehtävän työn uudelleen arviointia taloudellisten- ja henkilöstövoimavarojen suhteen.

 

Toivomme kaikille vanhemmille voimia tähän vaativaan kasvatustehtävään ja vanhemmuuteen sekä lapsellisille että lapsettomille päättäjille viisautta tehdä päätöksiä yhteistyössä lastemme puolesta.

 

Nerkoon koulun vanhempainyhdistys ry: n puheenjohtaja Jari Inkiläinen

YTT Piia Korhonen

 

Sairaanhoitaja, proviisori Anne Kumpusalo-Vauhkonen

(Julkaistu 17.12.2009 Matti ja Liisa -lehden Postia lukijoilta -palstalla)